Here we go again
Onhan hän totellutkin, useimmiten. Minusta vain on tympeää toimia jatkuvana alkovahtina ja loppujen lopuksi mies kuitenkin itse valitsee paljonko juo. Hän on taitava manipuloimaan ja vakuuttamaan: jos tämä yksi vielä, sitten ei viikkoon mitään.
Ja maistuuhan minullekin. On kiva istua aurinkoisella terassilla tai ottaa viikonloppuna viiniä. Erona on se, että minä pystyn lopettamaan, mies ei. Hänen on saatava seuraavana päivänä korjaussettiä, joka viimeisen kuukauden, parin aikana on johtanut siihen, että loiventavia otetaan tai korjaussettiä haetaan pitkin päivää. "On niin paha olo!" "En saanut taaskaan nukuttua, pakko ottaa pari kaljaa että uni tulee."
Tuntuu kuin jokin napsahtaisi miehen päässä kun sinne menee riittävästi alkoholia. Hänestä tulee ailahtelevainen ja arvaamaton. Aggressiivinen puheissaan ja elekielessään. Väkivaltaa hän ei ole minulle tehnyt, mutta verbaaliraivoaminen ja uhoaminen on äärimmäisen ahdistavaa.
Viimeiset viikot ovat olleet hiuksenhienoa tasapainottelua juomattomuuden ja juomisen välimaastossa. Nyt mies on juonut päivittäin noin viikon ajan. Minä olen pelastautunut omaan asuntooni ja elämääni, koska en halua sotkea omaa elämääni aivan täysin. En pysty, en halua, en jaksa. Näin etäältäkin miehen juomisen seuraaminen on kamalaa. Yritän vedota erilaisiin käytännön syihin ja läheisiin ihmissuhteisiin ja luonnollisesti meidän väleihimme, että hän ymmärtäisi lopettaa ajoissa, niin kauan kun ei ole vielä totaalisesti sukeltanut rännin sisään, mutta kaikki ns. järkipuhe valuu kuin kännikusi lavuaariin (miehen bravuuri on ryyppyputkien aikana kusta lavuaariin, älkää edes kysykö).
Alkoholistissa ja narsistissa (disclaimer: narsismi ON muotidiagnoosi, mutta käytän sitä tässä yhteydessä epävirallisena nipututusterminä) on paljon samaa. Ääretön minäkeskeisyys ja kyky manipuloida läheisiä, saada musta näyttämään valkoiselta.
On vaikea silti lähteä kokonaan, repiä miestä irti kuin laastaria. Meillä on aito ja syvä rakkaus, vastaavaa emme kumpikaan ole kokeneet. Viihdymme yhdessä. Meillä on samanlaiset perusarvot, mutta olemme riittävän erilaisia. Tuemme ja täydennämme toisiamme. Päälle fyysinen vetovoima ja hellyys - mitä enempää kukaan voisi suhteeltaaan toivoa? Ai niin...sitä ettei dokaaminen sotke kaikea.