Katkolla
En ole tiennyt katkaisuhoidosta ennen tätä juurikaan mitään. Miehen kertoman perusteella katkolla ei tapahdu mitään, siellä kulutetaan aikaa. Vaikuttaa lähes säilöntäpaikalta, jossa hoivataan ihminen sellaiseksi, että jaksaa kävellä katkolta lähimpään baariin jatkamaan juomista. Toivottavasti tässä tapauksessa näin ei käy.
Mies on motivoitunut jatkamaan terapiaan tai "jonnekin" myös katkon jälkeen. Olen hieman yrittänyt googeloida vaihtoehtoja, mutta sekavaa on. Kovalla rahalla saisi psykososiaalista hoitoa, kognitiivista tms. terapiaa, mutta A-klinikan omista terapioista en ole saanut mitään tolkkua. Sellaista kyllä mainostettiin sekä puhelimitse että käynnillä. Toivottavasti jonkinlainen jatkokartoitus tehdään.
On kurjaa olla erossa niin ettei voi nähdä, saati edes soittaa ja viestitellä halutessaan, mutta toisaalta olen rauhallisempi kun tiedän hänen olevan tallessa. Hyödynnämme kaikki mahdollisuudet pitää yhteyttä viimeiseen minuuttiin.
Keväästä tulee haastava. Miehen toipuminen edellisestä, lähes kahden kuukauden juomaputkesta kesti parisen viikkoa. Voi olla, että toipuminen on nyt nopeampaa, koska putki oli yli puolet lyhyempi, mutta toisaalta hänellä on nippu käytännön asioita hoidettavanaan heti kun tulee/pääsee ulos katkolta.
Eniten pelkään sitä miten pystyn taas luottamaan. On selvä, että joka kerta kun mies lähtee "hoitamaan asioita", panikoin ja tuskailen hänen livahtavan baariin tai hakemaan olutta. En voi kuitenkaan koko ajan häntä muistutella tai sitoa patteriin kiinni. Homma on hänestä itsestään kiinni, minä voin vain olla rinnalla. Ja yrittää luottaa, jälleen.