Kun alkoholisti ei vastaa puhelimeen vuorokauteen
Ensin alkaa kysely: "Oletko kuullut mitään? Tiedätkö missä on? Jos todetaan että kukaan ei juoposta ole kuullut ja havaitaan että puhelimeen ei saada enää yhteyttä, huoli kasvaa kasvamistaan. Kauhukuvat vilisevät silmissä. Makaa raatona eteisessään. On tukehtunut omaan oksennukseensa. On saanut verensyöksyn. Sydän on pysähtynyt. Kaatunut ja lyönyt päänsä.
Tänään teimme rattoisan pienen iltaretken, ex-vaimo ja minä. Koska kumpikaan ei halunnut mennä yksin asuntoa tarkistamaan, menimme yhdessä (ei ollut ensimmäinen kerta) minun hallussani olevilla avaimilla sisään.
Valot päällä. Sotkuinen eteinen. Hiljaista. Ei vielä mitään hälyttävää. Olohuoneesta löytyi isännän vieras, olohuoneen pöytä oli katettu tyhjin ja puolityhjin oluttölkein, seassa yksi tyhjäksi juotu viinapullo, yksi lähes täysi viskipullo ja yksi lähes täysi kirkasviinapullo. Vieras luikki ovesta ulos kuin ankerias eikä vastannut kun tiedustelin onko ollut hauskaa.
Keittiön pöytä oli likainen ja täynnä oluttölkkejä sekin. Ympäri asuntoa oli ripoteltu tyhjiä muovipusseja joilla olutta oli kannettu sisään.
Isäntä itse makasi petaamattomassa sängyssään koomakännissä, kuset kalsareissa, otsa ja kädet ruhjeilla ja mustelmilla, silmälasit kadonneina, silmät silmätulehduksesta rähmivinä. Sängyn viereen oli keräytynyt oluttölkkitunturi.
"Mä kuolen! Mä en halua kuolla!" "Tuo yks bisse!" Ensimmäinen parkaisu sängystä, toinen komentavampi ex-vaimolle siinä vaiheessa kun isäntä oli jaksanut siirtyä olohuoneen puolelle. Olimme pohtineet vaihtoehtoja, ambulanssin soittamista (eivät ota jos silmät liikkuvat), vanhempien luo toimittamista (liian rankkaa heille), yksityiseen sairaalaan toimittamista (kallis keikka ja aiemmin kokeiltu). Päädyimme siihen, että keräsimme viinapullot pois ja haimme tilalle 10 kaljaa. Jätimme miehen jatkamaan juhlia, yksin.
Tällä kertaa selvisimme säikähdyksellä. Ei ollut raatona eteisessä. Sisareni arveli, että minusta tuntui varmaan pahalta jättää toinen tuossa tilassa yksin. Yllättävää kyllä, ei niin pahalta kuin aiempina vastaavina kertoina. Olen paatunut? Kovetan itseni? Tai sitten olen vain kuullut ja nähnyt tuon saman kuvion niin usein lyhyen ajan sisällä, että sääli on loppuun puhallettu.
Riipaisevinta oli se, että mies mökelsi "olevansa huono ja paska ihminen". Kun hän - toivottavasti - kännistään tokenee edes siksi aikaa, että osaa taas käyttää puhelintaan, aion muistuttaa etten edelleenkään pidän häntä huonona ihmisenä. Vaikeana ja ongelmaisena kenties, mutta en huonona.