Onnen esteenä iso musta möykky: alkoholismi
Kirjoitan myöhemmin aiempaa suhdehistoriaani, joka kenties valaisee sitä miksi aina näin. Nyt tilanne tämä:
- löysin nuoruudenrakkauteni uudelleen reilut puoli vuotta sitten
- tutustumisemme jälkeen hän joi seitsemän viikkoa putkeen ja kävi lähellä kuolemaa
- mies toipui, suhde jatkui ja kehittyi, kaikki vaikutti täydelliseltä, suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta
- noin kahden kuukauden raittiin* kauden jälkeen mies aloitti uuden ryyppyputken...loppua ei näy
* Mies oli aluksi täysin juomatta, mutta kuvittelimme molemmat että hän kykenee kohtuukäyttöön, eikä "vedä liian kireälle". Lapasestahan se tietenkin lähti.
Putki
Kun mies juo, hän todella juo. Hän juo lavallisen olutta päivässä tai pullon kirkasta. Hänellä ei ole alkua eikä loppua, hän juo koko ajan ellei hetkisen aikaa nuku (unilääkkeillä). Hän torkkuu ja makoilee, tölkin on koko ajan oltava käden ulottuvilla. Hän puhuu ja paasaa jos hänellä on kuuntelija/kuuntelijoita. Puhe on poukkoilevaa, mielialat vaihtelevat suuresta synkkyydestä ja kuolemanpelosta hohotuksen kautta valtaisaan uhoon. Uhoon liittyy ajatuksia omasta ylivertaisuudesta kaikkiin muihin nähden, onhan hän nero ja Übermensch.
Hän menettää ajantajunsa, ei ole väliä onko yö vai päivä. Hän syö vain jaksaakseen juoda. Vain parissa päivässä kaikki ns. normielämään kuuluvat rutiinit ja tavat katoavat:
- hän ei peseydy, mutta korostaa AINA huuhtelevansa vehkeensä ja peppunsa koska ei halua muuttua ällöttäväksi, haisevaksi juopoksi
- hän ei vaihda vaatteitaan vaikka selvänä huolehtii niistä tarkasti ja pohtii asuvalintojaan
- hän kusee lavuaariin - tämän kännirännitavan perimmäinen syy ei ole selvillä, kuulemma "helpompaa"
- hän ei luonnollisestikaan pysty huolehtimaan muusta kuin siitä, että alkoholia on saatavilla eli kaikki jää hoitamatta: laskut kerääntyvät ja viihtyisä koti muuttuu sikolätiksi
- hän välttelee kaikkia kontakteja jotka muistuttavat häntä tosiasioista
- hän pommittaa viesteillä ja soitoilla välittämättä siitä onko yö tai päivä ja mitä on kenties jo aiemmin puhuttu
- hän ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin tai valikoi kenelle vastaa
- hän unohtaa ladata puhelimensa tai unohtaa missä se on ja etsii sitä humalassa tuntikausia
- hän syö einesruoat suoraan pakkauksista, kylmänä
- hän rutistelee tölkkejä ja tiputtelee/heittelee niitä ympäriinsä
- hän ei malta juoda yhtä tölkkiä loppuun ennen seuraavaa
- hän örisee
- hän kuolaa
- itsesäälisen itkun vallatessa sylki valuu päälle ja lattioille, samoin räkä: hän niistää sen vaatteisiinsa tai ihoonsa
Jos mies selvitytyy baariin - useamman viikon putken jälkeen ei enää selviydy - hän lähtee sinne miten kuten, vaikkapa villasukka toisessa jalassa ja toisessa ei mitään. Sama mies, joka selvänä valikoi vaatteensa ja vaihtaa niitä päivittäin ollen ylpeä laadukkaista kengistään, takeistaan etc.
Baarissa hän pystyy kohtalaisen hyvin skarppaamaan ja leikkimään hauskaa seuramiestä, mutta voi olla myös kovaääninen, arvaamaton ja aggressiivinen, ja kerää itselleen ongelmia.
Ryyppykavereiden joukko on kirjava ja laaja. Aina löytyy joku jolta saa tuopin tai paukun. Aina löytyy ystävä, joka tuo viinapullon siinä vaiheessa kun mies ei enää itse pääse Alkoon tai lähikauppaan - kunhan ystävä saa palkaksi itselleenkin juotavaa.
Selvänä
Hyvä kysymys. Siis se, että miksi vaivaudun/vaivauduin, kun olen nähnyt miehen ylläkuvatussa jamassa (ja vielä pahemmassa, kuolemassa käsiin).
Selvänä mies on herkkä, hellistä hellin, rakastava, puhuva, pussaava, älykäs, hauska, sivistynyt, kiltti, kohtelias, huomaavainen. Hänen kanssaan voi keskustella mistä vain, hän huomioi, kuuntelee ja arvostaa. Hän auttaa kaikessa ja tukee määrättömästi tarvittaessa. Hänen kanssaan roskapussin vieminenkin on kivaa ja söpöä.
Mä tykkään tehdä tylsiä juttuja sun kanssa. Usko. Se on aika erikoista.
Minä todella uskoin (halusin uskoa?) siihen mitä mies sanoi: että minä olen hänen paras katkonsa ja lääkehoitonsa ja meidän suhteemme vuoksi hän haluaa yrittää.
"Haluan toimia ja elää niin että näen vuoden 2050. Sinun kanssasi."
Kohtuukäyttö...
Koska jo tutustumisen yhteyteen liittyi useamman viikon putki ja siitä yhdessä selviytyminen, alkoholista ja juomisesta ja raittiudesta puhuttiin paljon, päivittäin. Mies ei edes vannonut ikuista raittiutta, mutta hän lupasi, ettei enää koskaan laita minua käymään samaa helvettiä läpi. Hän halusi opetella kohtuukäyttämään, koska hänellä on teoria siitä, että osasyy rankkaan juomiseen liittyy hänen on-off -taipumukseensa: joko ei mitään tai kaikki. Läpi meni, niinpä annoin hänen satunnaisesti ottaa oluen tai pari, viinilasinkin. Suostuin myös lähtemään hänen kanssaan "parille", ja yllättäen hän pysyikin parissa. Ensimmäinen varoitusmerkki oli se, että hän halusi parille lähes joka ilta. Syykin löytyi: hän halusi "rauhallista yhdessäoloaikaa ilman lapsia". Tämänkin nielin, tokihan ymmärsin, että hänelle saattoi olla hieman rankkaa sukeltaa yhtäkkiä keskelle perhe-elämää, jota hän ei ollut viettänyt moneen vuoteen.
Ennen uutta putkea miehellä lipesi kerran kännin ja seuraavan päivän loiventelun puolelle, mutta korjausliike onnistui.
Suhde
Suhde alkoi alkoholin vuoksi lähes mahdottomana eikä sen pitänyt edes kehittyä, mutta niin vain kävi. Olimme miehen toipumisen jälkeen erittäin onnellisia ja päivä päivältä rakastuneempia. Käytännössä mies asui luonani, vaikka hänellä on omakin koti. Tilanne oli kummallekin uusi ja vieras: en ollut aiemmin tuonut teini-ikäisten lasteni eteen yhtäkään miestä asumaan ja oleilemaan, vaikka olen ollut pitkissäkin suhteissa.
Arki sujui kuitenkin yllättävän leppoisasti ja mies solahti sisään kuin huomaamatta. Vietimme säännöllisesti aikaa myös hänen asunnossaan, yritimme kehittää jonkinlaista rytmiä ja taktiikkaa kahden asunnon hyödyntämiseen.
Suunnittelimme tulevaisuutta, päiviksi, viikoiksi ja vuosien päähän. Hellyys ja rakkaus antoivat voimaa, luotin päivä päivältä enemmän siihen, että meillä on ihana yhteinen loppuelämä edessä. Koimme molemmat ensimmäisiä kertoja suhteessa: minä koin ensimmäistä kertaa olevani täysin hyväksytty kaikkineni, mies koki, että pystyi ensimmäistä kertaa avoimesti tunnustamaan rakkautensa ja nauttimaan sen voimasta.
En ole koskaan puhunut kellekään tällaisia. Minusta on ihanaa tunnustaa rakkauteni. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa. Sydämeni on niin täynnä rakkautta että pakahdun.
Rakkauden voima saattaa kuitenkin olla vaarallinen. Rakastunut ihminen on kuin psykoosissa tai riippuvainen. Miehen tunneryöppy oli hänelle ehkä liikaa. Ehkä hän ei uskonut siihen, että olisi enää onnen arvoinen kidutettuaan itseään vuosikausia syyllisyydellä ja häpeällä. Ehkä hän ahdistui, koska tiesi ettei kuitenkaan kykene pitämään onnea ehjänä. Niin tai näin, uusi putki alkoi tunneryöpyssä: lähtölaukaus oli se, että mies kehitti tyhjänpäiväisiä ja turhia mielikuvia minusta entisten suhteideni kanssa.
Rajat
Reilut kaksi viikkoa taistelin ja siedin lähtöjä ja palaamisia, alkoholin säännöstelyä, loputtomia puheita, vakuutteluja, rakkaudentunnustuksia, itkua, ryömintää, uhoa, lupauksia ja niiden takaisinvetoja. Lopulta pääni oli aivan kirjaimellisesti räjähtää: se oli kireä ja jännittynyt, toimin kuin robotti, en pystynyt edes kunnolla katsomaan "rakastettuani", joka istui sylki ja räkä poskella uutta kaljatölkkiä auki sihautellen. Pyysin häntä poistumaan ja jatkamaan juomista kotonaan. Ilmoitin ettei hän ole putki päällä tervetullut takaisin ja ilmoitin senkin, että toista kertaa en istu hänen vieressään juomista katsellen. Lupasin tukea ja auttaa jos hän suostuu...niin, mihin tahansa: katkolle, terapiaan, johonkin...
Katkolla on vain suhde, ainakin putken ajan. Yritän ottaa etäisyyttä. Se on vaikeaa, hän on kietonut minun lisäkseni monet muutkin läheisensä samaan alkoholinhuuruiseen verkkoon. Me kuulostelemme elonmerkkejä miehestä ja yritämme tulkita kännipuheluista (öin ja päivin) humalatilaa ja fyysistä kuntoa. Mies huolestuttaa ja sairastuttaa kaikki läheisensä.
Muistan japanilaisen pelin, Katamarin. Pelissä pyöriteltiin palloa johon käytännössä kaikki pallon tielle osuva takertui kiinni, jolloin pallo pikkuhiljaa kasvoi jättikokokoiseksi ja räjähti lopulta taivaalle planeetaksi. Nyt tuntuu hieman samalta. Olen jäänyt alkoholismipalloon kiinni, se on iso, kasvava ja muuttuu yhä mustemmaksi möykyksi. Jossain vaiheessa möykky räjähtää - en vain tiedä vielä miten.
Olen laittanut niin sanotusti ison pyörän pyörimään. Jos haluat, itse asiassa haluaisin, ota minut pois täältä. Mä oon menossa huonoille teille.